Ovatko sekarotuiset terveempiä?

Paluu UKK - FAQ sivulle

Usein väitetään sekarotuisten koirien olevan puhdasrotuisia terveempiä. Pitääkö tämä paikkansa?

Verratessa suuria koirajoukkoja se pitää kyllä paikkansa. Riippuu kuitenkin paljon siitä mitä rotuja sekarotuisessa on ja minkä kokoinen se on. Pienet, monen rodun sekoitukset ovat terveempiä kuin suurikokoiset, kahden sairaan vanhempaisrodun jälkeläiset. Jos kummankin vanhemman rakenne on epäterve, on jälkeläisenkin rakenne epäterve, oli sitten kyseessä puhdas- tai sekarotuinen yksilö.

Sekarotuisten parempi terveys perustuu väistyvästi periytyvien sairauksien peittymiseen ja immuunipuolustusta säätelevän geenialueen monimuotoisuuteen. Jos vanhempaisroduilla esiintyy samoja väistyvästi periytyviä sairauksia, ei sekarotuisuudesta ole hyötyä. Sekarotuisuus ei ole automaattinen tae koiran terveydestä, vaikka se onkin kehittynyt pentutehtailijoiden viime aikojen myyntivaltiksi. Koiraa hankkiessasi ota aina selvää sen vanhempien terveydestä ja luonteesta sekä pentueen kasvuoloista. Jos kasvattaja ei halua antaa tietoja tai päästä sinua emää ja pentuja tapaamaan, älä osta koiraa. Ostamalla pidät yllä pentutehtaita, joissa joskus syyllistytään jopa selvään eläinrääkkäykseen. Lisätietoa vastuullisesta koiranhankinnasta löytyy HETIn Koiranhankintaoppaasta.

Tässä lainaus HETI ry:n sukusiitosseminaariartikkelista, joka löytyy "Artikkeleita"-sivulta: "Englannissa tehdyssä rotukoirien elinikävertailussa (Michell 1999) lyhin elinikä oli tanskandoggilla (hieman yli kahdeksan vuotta). Noin kymmenen vuoden keskimääräiseen ikään pääsivät esimerkiksi dobermanni, rottweiler, saksanpaimenkoira, bokseri ja cavalier kingcharlesinspanieli. Pisimpään elivät pienet koirat, ja lisäksi sekarotuiset. Patronekin ym. (1997) tutkimuksessa verrattiin eri painoluokkiin jaettujen koirien kuolinikää. Jokaisessa painoluokassa sekarotuiset elivät 1-2 vuotta puhdasrotuisia pidempään.

Ruotsissa tutkittiin 30 rodun koirien elinikää ja sairastavuutta vuoden 1996 vakuutusyhtiöaineistosta (Egenvall ym. 2000). Tämä tarkoittaa, että sairauksista otettiin mukaan sellaiset, jotka olivat vakuutuksen korvauspiirissä ja joihin koirat olivat tarvinneet eläinlääkärin hoitoa. Tutkimustuloksiin eivät siis vaikuttaneet rutiininomaiset terveystestaukset. Myös kuolinikää voitiin tutkia, koska koiranomistajat yleensä lakkauttavat vakuutuksen koiran kuollessa.

Pienin kuolleisuus ja sairastavuus oli skandinaavisilla metsästyskoiraroduilla (pohjanpystykorva, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, buhund) ja siperianhuskyllä. Sekarotuiset koirat sijoittuivat eliniän pituuden mukaan kärkijoukkoon ja olivat sairastavuuden suhteen 11 parhaan rodun joukossa (alle 10 % vakuutetuista koirista sairasti vuonna 1996). Sekarotuiset olivat tutkimuksessa hyvin edustettuina, niitä oli vuonna 1996 vakuutettuina yli 10.000. Suurin kuolleisuus tutkimuksen kattamana ajankohtana oli irlanninsusikoiralla (noin 11% koirista kuoli vuonna 1996), tanskandoggilla (vajaa 10 % kuoli), dobermannilla ja berninpaimenkoiralla (6 % kummallakin) sekä bokserilla (hieman yli 5 %). Suurin sairastavuus oli tanskandoggilla (27 % vakuutetuista koirista sairasti vuonna 1996), bokserilla (26 %) ja suursnautserilla (22 %)."

Uudemmassa, vuosia 1999-2002 koskevassa aineistossa sekarotuiset sijoittuvat kuolleisuudessa ja sairastavuudessa 80 rodun joukossa sijoille 56 ja 68 (Taulukko).

Taulukko. Eri rotujen sijoitus kuolleisuudessa (10 vuoden ikään mennessä) ja sairastavuudessa vuosina 1999 - 2002

Lue koko artikkeli: Agrian sairaus- ja kuolinsyytilastot kertovat tarkasti koirarotujen terveydestä


Viitteitä puhdas- ja sekarotuisten terveyttä ja elinikää vertaileviin tutkimuksiin

Bonnett, Egenvall, Olsson, Hedhammar 1997. Mortality in Swedish dogs: rates and causes of death in various breeds. The Veterinary Record 12 July, 40 - 44.

Egenvall, Bonnett, Olsson, Hedhammar 2000. Gender, age, breed and distribution of morbidity and mortality in insured dogs in Sweden during 1995 and 1996. The Veterinary Record 29 April, 519-525.

Michell 1999. Longevity of British breeds of dog and its relationship with sex, size, cardiovascular variables and disease. The Veterinary Record 27 November, 625-629

Michellin tutkimuksessa todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys koiran painon ja pitkäikäisyyden välillä. Sekarotuiset elivät pitempään kuin tutkimuksen koirat keskimäärin, mutta useat puhdasrotuiset elivät vielä sekarotuisiakin pitempään, esimerkiksi jackrusselinterrierit, kääpiövillakoirat ja whippetit.

Patronek, Walters, Glickman 1997. Comparative Longevity of Pet Dogs and Humans: Implications for Gerontology Research. Journal of Gerontology, Biological Sciences, Vol 52A, No.3, B171-B178.

Patronekin ym. tutkimuksessa yleisin (mediaani) kuolinikä oli sekarotuisilla 8,5 vuotta ja puhdasrotuisilla 6,7 vuotta.

Renner 1995. Statistische Analyse der Rassenverteilung, Erkrankungsfälle und prophylaktischen Maßnahmen bei den häufigsten Hunderassen am Beispiel der Patientenpopulation einer Kleintierklinik in Südbaden von September 1987 - Juni 1992. Väitöskirja, Inst. F. Pathol., Tierärztl. Hochschule Hannover, Hannover.

Rennerin tutkimuksessa siteerattiin myös muita tutkimuksia, joissa oli todettu sekarotuisilla vähemmän terveysongelmia kuin puhdasrotuisilla (Gross 1977, Domke 1983, Kauertz 1985, Mihalevic 1988 ja 1989, Ladehoff 1994).

Stromberger 2000. Genetisch-epidemiologische Untersuchung ausgewählter Erkrankungen beim Hund - Vergleich Rassehund - Mischling. Opinnäytetyö, Veterinary University Vienna, Vienna.

Strombergerin tutkimuksessa koiria ei jaettu painoluokkiin, mikä on saattanut aiheuttaa tuloksiin harhaa, koska puhdasrotuisista 50 % oli pienikokoisia ja sekarotuisista vain 5 %. Puhdas- ja sekarotuisten välille ei löytynyt eroja.