Perjantaina 23. huhtikuuta 2004 klo 12.15, Biokeskus 2:n auditoriossa 2041 (Viikinkaari 5) esitetään tarkastettavaksi MMM Katariina Mäen väitöskirja. Vastaväittäjänä toimii professori Odd Vangen Norjan Maatalousyliopistosta.

_______________________________________________________________________________________________

Koirien lonkka- ja kyynärniveldysplasian vähentäminen jalostuksen avulla on mahdollista

Koirien jalostus keskittyy nykypäivänä yhä useammin pelkkiin ulkomuoto-ominaisuuksiin, vaikka koirilla on raportoitu olevan noin 450 perinnöllistä sairautta, joista jotkut ovat levinneet laajalle useisiin rotuihin. Näistä sairauksista vain muutamaa, esimerkiksi lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiaa eli kasvuhäiriötä, kartoitetaan koirilta rutiininomaisesti jalostustyötä varten. Jalostuskoirakandidaatteja on Suomessa röntgenkuvattu lonkkadysplasian toteamiseksi jo 30-40 vuoden ajan, mutta ongelman vähentämisessä ei ole juurikaan edistytty. Kyynärnivelkuvaukset aloitettiin laajemmin vasta 1990-luvulla.

Sekä lonkka- että kyynärnivelen kasvuhäiriö syntyvät koiran nopean kasvun aikana. Nivelen osat kehittyvät yhteensopimattomiksi, mistä seuraa niiden hankautumista toisiaan vasten, ja edelleen pidemmän ajan kuluessa nivelrikko. Tärkeimmäksi ulkoiseksi tekijäksi lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriöiden synnyssä on kirjallisuudessa raportoitu liika energian saanti, joka aiheuttaa pentujen liian nopeaa kasvua ja painon nousua. Suomen Kennelliiton tilastojen mukaan vuonna 2002 tutkituista koirista 36 prosentilla oli lonkka- ja 22 prosentilla kyynärdysplasia. Kasvuhäiriöisten koirien todelliset osuudet ovat luultavasti raportoitua suuremmat, koska jotkut omistajat ja kasvattajat eivät halua julkistaa koiriensa huonojen nivelten tuloksia jalostuksen hyväksi ylläpidettäviin tietokantoihin.

Tämä väitöstutkimus on ensimmäinen koiria koskeva kotieläinten jalostustieteen väitöstyö. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitkä ovat parhaat keinot vähentää jalostuksellisesti koirien lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa. Tutkimuksessa selvitettiin mm. ominaisuuksien periytymistapaa, arvioitiin viime vuosina mahdollisesti tapahtunutta perinnöllistä edistymistä ja tutkittiin kuinka tiukkaa valintaa ominaisuuksien karsimiseksi on eri roduissa tehty. Myös jalostuspohjan laajuutta ja sukusiitosta tutkittiin. Kapea jalostuspohja ja siitä johtuva sukusiitos ovat yksi todennäköinen syy perinnöllisten sairauksien yleisyyteen koiraroduissamme. Lopuksi selvitettiin kuinka tehokkaasti lonkka- ja kyynärdysplasiaa on mahdollista vähentää, kun samanaikaisesti jalostetaan myös luonne- ja ulkomuoto-ominaisuuksia.

Tulosten perusteella sekä lonkka- että kyynärdysplasia periytyvät kvantitatiivisesti, eli niihin vaikuttaa suuri joukko geenejä, joiden puitteissa ympäristövaikutukset vielä muokkaavat ominaisuuksia. Lonkkadysplasiaan vaikuttaa mahdollisesti monen pienivaikutteisen geenin lisäksi myös ns. suurivaikutteinen geeni.

Lonkkadysplasian suhteen ei ole saavutettu perinnöllistä edistymistä, koska suoritettu jalostusvalinta on ollut heikkoa. Lisäksi koirien jalostusvalinta pelkän oman röntgentuloksen perusteella on ollut epävarmaa. Lonkkadysplasian perinnöllinen taso on muutamalla rodulla jopa laskussuunnassa, kun taas kyynärdysplasiassa on saavutettu hienoista edistymistä. Useimmissa tutkituissa roduissa on lonkka- ja kyynärdysplasian suhteen kuitenkin riittävästi perinnöllistä vaihtelua, jotta dysplasioita voidaan vähentää systemaattisen jalostusvalinnan avulla.

Tehokkainta valinta on koirille laskettavien jalostusarvoindeksien avulla, varsinkin jos nykyistä useammasta koirasta saataisiin tietoja. Jalostusarvoindekseissä on huomioitu kunkin koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistettu röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Väitöstyön ansiosta Suomen Kennelliitolla on valmiudet laskea lonkka- ja kyynärdysplasian jalostusindeksejä eri rotuisille koirille. Jos lonkkadysplasiaan mahdollisesti vaikuttava suurivaikutteinen geeni löydetään, voidaan jalostukseen saada apua myös geenitesteistä. On kuitenkin huomattava, että perinnöllistä edistymistä ei tapahdu, ellei jalostuksen nykyisiä painopisteitä muuteta radikaalisti suosimaan terveysominaisuuksia. Myös luonne- ja käyttöominaisuudet tulisi ottaa täysipainoisesti mukaan jalostussuunnitteluun. Käyttöominaisuuksien jalostuksen on todettu suosivan samalla lonkkanivelten terveyttä.

Tutkimuksessa todettiin vain hyvin pientä osaa - jopa vain neljää prosenttia - vuosittain syntyneistä koirista käytetyn jalostukseen. Muutamia uroksia oli käytetty jalostuksessa hyvin paljon. Tulosten perusteella koirarotujemme geenipohja näytti olevan kapea. Kapea geenipohja aiheuttaa väistämättä sukusiitosta, jolla todettiin olevan huonontava vaikutus lonkkadysplasiaan. Sukusiitosta oli kaikissa tutkituissa roduissa käytetty myös tarkoituksellisesti. Sukusiitosta ja geenipohjan kapenemista tulee välttää käyttämällä suurempaa osuutta eläimistä siitokseen ja pitämällä yksittäisten eläinten jälkeläismäärät tasaisempina.

Useimmat pennunostajat haluavat terveen koiran, jolla on hyvä, heille sopiva luonne. Nykyinen koiranjalostus ei pysty eikä halua vastata tähän kysyntään. Koiranjalostusta tuleekin suunnata suosimaan luonne- ja terveysominaisuuksia. Myös jonkinasteinen viranomaisvalvonta voi olla tarpeen. Koirarotujemme terveyttä ja käyttöominaisuuksia tulee vaalia kehittämällä tarkoituksenmukaisia ja systemaattisia jalostusohjelmia, joissa otetaan huomioon myös perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen.

Tietoja väittelijästä

Katariina Mäki syntyi vuonna 1970 ja kirjoitti ylioppilaaksi Mäkelänrinteen lukion iltalinjalta vuonna 1989. Vuosina 1991-1998 hän opiskeli kotieläinten jalostustiedettä ja perinnöllisyystiedettä Helsingin yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän toimi tutkimusavustajana Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitoksella ja tutkijana Maa- ja Elintarviketalouden Tutkimuskeskuksessa lypsyrotuisten nautojen ja lampaiden jalostusohjelmien kehittämiseen keskittyvissä tutkimusprojekteissa. Vuosina 2000-2003 hän työskenteli apurahatutkijana väitöskirjatutkimuksensa parissa Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitoksella ja Wageningenin yliopistossa Alankomaissa. Vuoden 2003 elokuusta hän on työskennellyt kotieläinten jalostustieteen assistenttina, jatkaen samalla tutkimustyötään.

Lisätietoja:

Katariina Mäki, kotieläintieteen laitos / kotieläinten jalostustiede, Helsingin yliopisto

[email protected], puh. 09-191 58589

Väitöskirja on luettavissa sähköisessä muodossa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi