Tutkimussuunnitelma 10.9.2003
Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran
perinnöllinen muuntelu
Skandinavian tunturialueen ja
Metsä-Lapin poroa paimentavasta
koirakannasta on muodostettu ulkomuodon
perusteella kaksi kennelrotua, pitkäkarvainen suomenlapinkoira ja
lyhytkarvaisempi lapinporokoira. Ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden
maailman koirarotujen joukossa.
Suomenlapinkoirarekisterin sisällä on erillisenä pidetty
paimensukuiseksi lapinkoiraksi kutsuttu koirakanta. Kennelrotujen ulkopuolella
porokoirien kasvatus jatkuu edelleen näiden koirien syntysijoilla. Tästä
pääosin Suomen ja Norjan Lapin alueen rekisteröimättömästä porokoirakannasta on
vuosikymmenten kuluessa hankittu rotuunottojen kautta useaan otteeseen uutta
ainesta suomenlapinkoira- ja lapinporokoirarotuihin.
Kotieläinten ja lemmikkieläinten
perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämistä on jo pitkään pidetty ensiarvoisen
tärkeänä rotujen elinvoimaisuuden, terveyden ja jalostettavuuden
ylläpitämiseksi. Koirilla myös käytäntö on osoittanut, että monimuotoisuuden
vähenemiseen johtava jalostustapa johtaa vääjäämättä perinnöllisten sairauksien
lisääntymiseen. Lappalaiskoirien monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta
keskeisiä kysymyksiä ovat: esiintyykö suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran
välillä perinnöllisiä eroja, onko rotujen sisällä olevien kasvatuslinjojen
välillä perinnöllisiä eroja, sekä kuinka monimuotoisia rodut ja niiden sisäiset
linjat ovat? Nykyaikaiset DNA-menetelmät voivat antaa näihin tärkeisiin
kysymyksiin yksiselitteisen vastauksen.
Virallisina kennelrotuina lappalaiskoirien
historia on vielä sangen nuori. Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran rotujen
viralliseksi kotimaaksi on merkitty Suomi, jolla on siten myös vastuu näitten
koirakantojen ylläpidosta ja kehittämisestä.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan
lappalaiskoirien perinnöllistä muuntelua käyttäen hyväksi nykyaikaisia
DNA-menetelmiä. Tutkimuksesta saatavan tiedon avulla valotetaan
lappalaiskoirakannan historiaa ja edesautetaan lappalaiskoirarotujen
säilyttämistä mahdollisimman monimuotoisina, terveinä ja elinvoimaisina
rotuina.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää missä
määrin suomenlapinkoira ja lapinporokoira eroavat perinnöllisesti toisistaan ja
esiintyykö näiden rotujen sisällä perinnöllisesti eroavia ryhmiä. Mikäli
tilastollisesti merkitsevästi eroavia ryhmiä esiintyy, ryhmien välisen
perinnöllisen eron suuruutta pyritään arvioimaan vertaamalla sitä: 1)
suomenlapinkoira- ja lapinporokoirarodun välillä esiintyvään (tässä
tutkimuksessa selvitettävään) perinnöllisen eron määrään; ja 2) muiden
koirarotujen välillä esiintyvään (esim. Zajc ym. 1997; Koskinen & Bredbacka
2000; Irion ym. 2003) perinnöllisen eron määrään.
Tutkimuksessa selvitetään suomenlapinkoiran
ja lapinporokoiran sisäisen perinnöllisen monimuotoisuuden määrää. Mikäli
rotujen sisältä löydetään perinnöllisesti eroavia ryhmiä, pyritään tutkimaan
jokaisen eri ryhmän sisäisen perinnöllisen monimuotoisuuden määrää, sekä
selvittämään onko eri ryhmien sisäisessä monimuotoisuudessa eroja.
Tutkimuksessa pyritään tekemään päätelmiä rotujen / ryhmien sisällä löydettävän
perinnöllisen monimuotoisuuden taustalla olevista syistä (esim. onko
populaation sisällä tapahtunut voimakasta sukusiitosta tai ulkosiitosta).
Tutkimukseen sisällytettävien DNA-näytteiden keruu
on käynnissä. Tutkimuksen laboratoriotyöt aloitetaan välittömästi, kun
näytteitä on riittävä määrä ja kun Finnzymes Diagnostics on saanut näytteitä
koskeville DNA-määrityksille laskutusoikeuden. Näytteiden tutkimuskustannukset
(40 € / koira) laskutetaan DNA-tutkimusten suorittamisen jälkeen (noin 2
kuukauden sisällä tutkimuksen aloittamisesta) ja tilastolliset määritykset,
tulosten tulkinta ja julkaisu pyritään saamaan päätökseen noin yhden vuoden
sisällä DNA-tutkimusten valmistumisesta.
Suomessa rekisteröitäville jalostukseen
käytettäville koirille teetetään kasvavassa määrin virallisia
‘DNA-tunnisteita’. DNA-tunnisteen omaavan isän ja emän pennut saavat Suomen
Kennelliitolta P-kirjaimen rekisterinumeronsa viimeiseksi merkiksi oman
DNA-tunnistuksensa yhteydessä (kummallakin pentueen vanhemmalla tulee olla
DNA-tunniste). P-kirjain on julkinen todistus siitä, että pennut polveutuvat
rekisterikirjoissaan ilmoitetuista vanhemmista. Kaikki SKL:n rekisteröimät,
tässä tutkimuksessa mukana olevat koirat saavat SKL:n virallisen
DNA-tunnisteen.
Tutkimus maksaa 40€ / tutkittava koira.
Hinta sisältää näytteiden säilyttämisen laboratoriossa. DNA-määrityksen, sekä
tulosten tulkinnan ja julkaisun, sekä SKL:n virallisen DNA-tunnisteen näytteen
antaneelle koiralle.
Koskinen & Bredbacka (2000) Assessment of the
population structure of five Finnish dog breeds with microsatellites. Animal Genetics 31, 310-317.
Irion ym. (2003) Analysis of genetic variation in 28
dog breed populations with 100 microsatellite markers. Journal of Heredity 94,
81-87.
Zajc ym. (1997) Variability of canine
microsatellites within and between different dog breeds. Mammalian Genome 8, 182-185.
FT Mikko Koskinen
Kehityspäällikkö
Finnzymes Diagnostics
Riihitontuntie 14 B
02201 Espoo
puh. 09- 5841
2260
e-mail:
[email protected]